"Just dance, you're gonna be ok..."

WHOA mikä viikko!!! Siis voi Luoja, kyllä ainaki tuntee että on raajat saanu liikuntaa. Meillä oli tällä viikolla joka koulupäivän jälkeen 1½ tunnin African Dance -harjotukset, sekä perjantaina oli esitys kello viidestä kuuteen tos läheisellä ostarilla, Northlake Mall:lla. Siellä esitettiin koreografi jonka tanssilajin nimi on Lamba (tai toinen nimi: Jalidon). Esitys meni hyvin, ja oli siel suht paljo ihmisiä kattomassakin. Ja hauskaa pidettiin!

Eihän siin mitään, mä rakastan afrikkalaista tanssia ja niitä ihmisiä siellä, mut kyl se on yks rankimmista tansseista mitä oon ikinä nähny! Ja kun jokainen liike pitää olla niin täsmällinen.

Eikä siinä vielä kaikki, heti ensi viikon aluksi meillä on esitys meiän omalla koululla Lakesidessa, kun on se Black History Month tapahtuma. Me tehtiin erilainen tanssi sitä varten, ja sen tanssilajin nimi on Koo koo (lausutaan "cu cu"). Aivan loistava tanssi ^^ hauska :D

Corey joutui "vahingossa" mukaan meidän tanssitiimiin; rumpaliksi! Eli nyt sen pitää kiertää meiän mukana esityksissä soittamassa rumpuja ammattirumpali Fredin kanssa.

Eli ensin meidän tanssinopettaja Mrs. Davis oli Fredin kanssa soittamassa, mutta sen koordinaatio ei riitä samaan aikaan katsomaan ja soittamaan. Joten Corey kun oli yhen kerran kattomassa meiän tanssia, se pistettiin soittamaan rumpuja ja siihen se sitten jumittui :D

Joo tää viikko tosiaan oli aika tanssintäyteinen... Mitäs muuta. No meillä on Literaturessa meneillään 3D-projektin valmistus. Ens maanantaina pitäs olla esitelmä valmiina jostain kuuluisan mielipidekirjoittajan kuuluisasta lausahduksesta, sekä siihen aiheeseen liittyvä oikee käsinkosketeltava esine/ruoka tehtynä. Me tehtiin tos lauantaina Coreyn kanssa kakku, joka päällystettiin kuorrutteella, ja toisenlaisella kuorrutteella kirjoitettiin siihen Einsteinin kaavoja ja atomin kuva. Tossa kuva siitä:

Kakku ei ole vielä valmis, koska tökätään sivuille coctailtikkuihin kiinnitettyinä se meidän lausahdus: "To be great is to be misunderstood." Ja keskelle tulee Einsteinin kuva tikulla pystyyn.

Jos joku ihmettelee miten Einstein liittyy tohon quoteen, niin aateltiin että Einstein ois hyvä esimerkki siitä, että vaikka hän oli erittäin väärinymmärretty eikä ihmiset tajunneet mitä hän tarkoitti, myöhemmin matemaatikot alkoivat ymmärtää häntä ja hänestä tuli suuri tekijä tieteen maailmassa. Näin.

Oli kyl aika sohellusta ton kakun kanssa :D
Mut se mikä mun pitää sanoo, nii on kakun teko aika helppoo. Kaupasta ostaa yhen paketin Cake Mix:iä eli Kakkusekoitusta, missä on kaikki yhden kakun ainekset jo yhdessä. Kakkutyyppejä on sata erilaista, on keltaista kakkua ja suklaakakkua, joissain on suklaahippuja, karkkeja tai nonparelleja seassa, sitte kuorrutteita joilla päällystetään koko kakku, myydään suoraan valmiissa pakkauksissa, ei tarvi ite tehä... Eikä tää päde pelkästään kakkuaineksiin, vaan tosi moni yleensä käsin valmistettava ruoka tulee valmiina sekoituksena pakkauksessa. Ei tarvi kattoa ohjeista kuinka paljon vehnäjauhoja ja kuinka paljon sokeria tarvii... Kätevää (:
Mut se menee kyl vähä yli että popkornitkin on valmiina pusseissa... Kato ei tarvi ees vaivautuu laittaa niitä mikroon. Tätä vois sanoo laiskuuden huipuks.

Corey on alkanu opettelee suomen kieltä mun avustuksella!! Jee ^^ Äiti lähetti kotoa viel kirjat meidän ja Coreyn perheelle, missä on englanniksi selitetty lyhyt Suomen kielen kurssi ja hyödyllisimpiä sanontoja. Ne haluaa oppia suomee (:

Noh eiköhän tässä ollu täl kertaa taas hieman päivitystä. Katellaan taas (:

Small talk # 14

Jees, taas melkee viikko menny tässä. Viime viikol kouluviikol ei oikee tapahtunu mitää jännää. Paitsi että vihdoin ja viimein sain luokkasormukseni!!! Jee, se on nätti; hopeanvärinen, keskellä violetti safiiri jota ympäröi neljä timantinväristä kiveä, ja toiselle puolelle sormusta on kaiverrettu viikinki, toiselle puolelle öljyväripaletti. jej ^^

Torstai-iltana koululla oli sellain Swing-tanssi tapahtuma, ei sillee varsinaisest oppilaille mut sai neki tulla (: siel oli ihmisiä vauvoista vaareihin ja mummoihin tanssimassa Lakesiden Jazz-bändin tahtiin. Minä ja Corey sekä sen perhe oltiin siellä, ja Yeroc oli bändissä soittaas. Opittiin sitte uus tanssikin, siel oli ammattilaistanssijat mukana/opettamassa ja kaikki osallistujat sai oppia swingin alkeet (: heh se oli hauskaa, pyörähdeltiin Coreyn kanssa useemman kerran (:

Torstaina alkoikin 4 päivän viikonloppu! Ei koulua perjantaina eikä maanantaina.
No, perjantaina vaikkei olisikaan ollut opettajilla jotain kokousta, niin ei ois ollu koulua, koska satoi LUNTA, jo toisen kerran tänä talvena! Tää ei siis oo tavallista ollenkaa täällä, mutta tää talvi on ollu kylmempi kuin moneen kymmeneen vuoteen, kuulemma (nojoo... ei tää Suomeen verrattuna mikään kylmä silti oo :D)

Mutta toi vatun lumi pilas koko perjantain suunnitelmat. Meillä ois pitäny olla tanssiesitys Northlake Mallilla eli tos meitä lähinnä olevalla ostarilla. MUTTA sitten lumi tuli ja esitys jäätyi. Eiku siis.... peruuntui.
Sitte toiseksi; mulla ja Coreylla oli aivan mahtava suunnitelma perjantai-illaksi, nimittäin mennä Momin ja Dadin kanssa Westin Peachtree Plaza Hotellin kattohuoneistoon! Se on semmonen että se koko baari/ravintola pyörii ympäri (vähän niinku Näsinneula mut on isompi ja pyörii) ja sieltä ois nähny koko kaupungin. Siel oltas istuttu pöydäs kahestaan... Mut kiitos lumen, istuttii sit kotona.

Lauantaina ei oikee tehty mitään... Paitsi et olinpas Coreyn luona, yaay <3

Sunnuntaina (Ystävänpäivä!) lähdin sitte pitkästä aikaa kirkkoon, mut nyt Coreyn perheen kanssa niitten kirkkoon. Se oli todella täysin erilaista kuin mitä tää kirkko on, missä mun perhe käy. Musiikki ei ollu urkuja; oli orkesteri. Musiikki oli myös kovaäänisempää kuin leffateatterissa mun mielestä. Pappi ja kaikki jotka siel edessä puhui ja lauloi, HUUSIVAT Jumalan sanaa ja sanelivat rukouksensa suoraan niitten päästä, ei mitään Isä Meidän -rukouksia tai Uskontunnustuksia, ei mitään rutiininomaista. Ihmiset taputtivat ja nousivat seisomaan aina kun tykkäsivät jostain mitä esiintyjä puhui tai esitti alttarilla. Siellä oli myös tanssijoita ja muita esiintyjiä, ja itse kirkko oli aivan valtavan iso. Siellä oli ehkä 2000 ihmistä, suurin osa tummaihoisia, koska se oli niin kutsuttu "black church". Mutta oli siellä muutamia vaaleeihosiakin mun lisäksi (: En tuntenu mitenkää ulkopuoliseks itteeni, ihmiset ympärilläkin oli tosi huomaavaisia ja vastaanottavia kun sai tietää että olin ekaa kertaa siel kirkossa.

Mut tosiaan, tää kirkko oli todellakin erilainen ja HAUSKA, nauroin paljo (: todella Jumalalle omistautunut kirkko.

Sitten kirkonjälkeinen ohjelma eli varsinainen ystävänpäivä! Eli varsinaisest mun ystävänpäiväyllätykseen ois kuulunu toi että mennään sinne hotellin kattokerrokseen viettää iltaa, mutta varsinaiseen Valentine's Dayna mentiin syömään ravintolaan nimeltä Applebee's Coreyn kanssa. Sen jälkeen leffaan kattomaan - no mitäs muutakaan - leffa nimeltä Valentine's Day, siel Suomes se "Ystävänpäivä" :D
Se oli loistava leffa, nauraa sai x)

Joo mut mul on kauheest kiireitä nyt, gotta go, bye people <3

Rakastan sua

Today I'm writing in English, because
1) I'm dedicating this for Corey
2) so you Finns can see if my English has improved at all :D

Lovey...

Every day I recall that first day we saw each other, when our story slowly began. Every since I was wondering, did I mean anything for you, did you even notice me, even though in the beginning we never talked to each other. Now I know that what you felt towards me at that time, it was something greater than I ever thought it would be.

We spent one eternity without talking to each other, but after we started, everything happened so fast! Like we catched up that time we lost in the beginning. Although we built our relationship so quickly, being with you made me feel more and more confident than ever before, more open, more happy, more loved, more filled with burning passion! And you make those feelings stronger every day!
"Not afraid to fall, I'd crash and burn, because these feelings I harbor are real." -Corey Golden
I feel so safe. Safe and sure in a way of not loosing my feelings towards you. Because I know they really are real.

I believe God made this happen, this is fate, and I'm so thankful that I met someone like you Corey! All those things and signs what we have seen, they cannot be coincedence. I believe I have found my soulmate. I have never felt this strong before!

This is one of Corey's poems

"Make each decision great"

The day I remember to cherish,
Should lift few years back,
I saw the glow in your eyes,
Never did I think, that glow would be mine.

The days we shared the lovely notes,
I waited for the moment, we could see next,
Somewhere in my dreams, I saw you kiss me,
I didnt' say, you didn't know, how you meant to me.

I longed to hear from you, you didn't realize,
A hundred times, my silence spoke,
Tears rolled down my cheeks, I was in vain,
My dreams dropped, I saw her by your side.

Wandering through the haunted thoughts,
I longed to forget the glow that wasn't mine,
My days crawled, I couldn't forget you,
You can only be mine, my heart paused.

I saw the beauty of life, loneliness kissed my way,
My days went fast, I loved for another day,
Seeing new faces, I felt discomfort,
My senses desired your warmth.

Love is what we are today,
Let our lives depict the lovely agony,
Blushing with a light heart, I kissed your lips,
Those lips are mine, forever mine.

I love you.

I wear my emotion on my sleeves still wondering what true
Love really is I was searching for the perfect love
That one perfect kiss that makes you weak in the
Knees that special someone that you want to
Spend the rest of your life with That one perfect
Person that you can tell everything too I found
That one perfect love I found that one perfect
Kiss and the woman that I can't stop kissing even
When I feel weak in the knees that one perfect
Man that I want to spend the rest of my life
With I found the perfect man I can tell
Everything to I love u my perfect match I wait
Until the day I spend the rest of my life with you I really do love you...


I truly love you Corey Golden II, my lovey, ikuisesti. <3

"Happy B-day to you..."

Heis. Oon ilosel päällä taas vaihteeks (:

Viime sunnuntaista lähdetään. Corey oli meillä päivällä. Illemmalla Pa ja Grammy tulivat meille, ja perheen kesken vietettiin Anna-Paigen ja Drew'n synttäreitä. Syötiin hyvä illallinen ja kakkua tosi paljon, lapset availi lahjoja ja löi piñataa jonka olin tehnyt viime lukukaudella Espanjan kurssia varten (: Halusin sen tietenkin käyttöön, joten olin täyttänyt mun piñatan karkeilla ja annoin niille luvan hakata sen (: tässä vähän kuvia rakkaista host-sisaruksistani:

Ja tossa viel lopuks toi mun tekemä piñata. (:

Koulussa on ollu kiireinen viikko, ainakin African Dancen osalta. Meillä on ollu harjoituksia tosi tiuhaan ja ahkerasti, nimittäin nyt perjantaina 5. helmikuuta meillä on eka esitys!! Eli koko koululle esitetään meiän tanssi, pep-rallyssa (jos muistatte mikä se on, homecoming-viikolta..?). Jeeee!! En jaksa oottaa. Vihdoinkin päästää esiintymään. Tiedossa on jo muitakin esityksiä muilla kouluilla ja ostareilla ja missä vielä...

Yhdysvalloissa (sekä Kanadassa) helmikuu on "Black History Month". Syy miksi Amerikka juhlii afrikkalais-amerikkalaisia helmikuun aikana, perustuu siihen että amerikkalaisten on syytä tietää Amerikan menneisyys ja että mistä se syntyi.
Helmikuun aikana kunnioitetaan tummaihoisia, alunperin Afrikasta tulleita ihmisiä, sillä vaaleaihoiset kohtelivat heitä erittäin huonosti eivätkä arvostaneet heitä ollenkaan. Mutta heidän ansiostaan Amerikka on olemassa. Tummaihoiset ovat kaikista vaikeuksista huolimatta raivanneet tiensä läpi noista kauheista orjuuden ajoista nykypäivään ja saaneet kaikki mahdolliset kansalaisoikeudet, koulutuksen sekä tasa-arvon laissa.
Meillä on koulussakin helmikuun aikana menossa kaikenlaista ohjelmaa afrikkalais-amerikkalaisille sekä koko koululle. Näin monikulttuurisena kouluna tuetaan kaikkia eri kulttuureja, ja toimitaan rasismin loppumisen puolesta yms.

Mun mielest toi on aika hieno juttu. (: Corey teki videon/kuvasarjan siihen liittyen, ja se näytti sen rehtorille, ja nyt se näyttää sen koko koululle 22. päivä helmikuuta, kun on sellain Black History Month Event tai joku semmoin. Meillä on tietysti silloinkin African Dance -esitys, aiheeseen kun sekin liittyy.

Ooookei, nyt on siis virallisesti lukittu päivä, jolloin suuntaan Suomeen takaisin. Täältä Atlantasta lähtee lento 5. kesäkuuta 2010. Olen siis Suomessa sunnuntain puolella jossain viiden aikaan lentolipun mukaan, jonka sain jo. Mulla on siis virallisesti myös tasan 4 kuukautta aikaa viel olla täällä. Nyt tuli deadline, joten alkaa vähän jännittää... Ei tunnu siltä että olisin valmis vielä palaamaan. Ei silleen, että en haluaisi Suomeen, mutta en halua jättää Amerikkaakaan. Sydän vetää voimakkaasti kahteen suuntaan.

Iloitsen nyt ajastani tääl vielä kun voin (: Tsau.